Leikitään satua

 

Sadutellen ja leikitellen 

 

Naukion päiväkodin satuviikot ovat taas täällä, kaksi viikkoa sadutellen. Tänä vuonna oli valittu yksi yhteinen satu, Aisopoksen Jänis ja Kilpikonna. Tarina itsevarmasta ja voitontahtoisesta jäniksestä, joka pahan kerran aliarvioi levollisen kilpikonnan tasaisen tahdin ja periksiantamattomuuden. Jänis haastaa ilkkuen kilpikonnan juoksukisaan ja sitten kesken kisan ylimielisesti käy nokosille. Siinähän käy sitten tietysti niin, että kilpikonna hitaasti ja varmasti käy kohti maalia, kun nopea kaveri vain nukkuu. Jäniksen ylpeys saa kolauksen ja ehkä myös opettaa jotain... 

 Yksi tarina, monta erilaista versiota. Kotipesissä tarina muunneltiin pöytä- ja nukketeatteriksi, videolle sekä kuviksi piirrettyinä.  Myös maanantaina satuviikon avauksessa pihanaamiaisissa Maukan ja Väykän tarinassa saattoi löytyä myös tuttu juonenkaari. Pihalla näkyi myös aito Kilpikonna ja hänen ystävänsä jänis sekä paljon muita tuttuja satuhahmoja.  

Sadut ja tarinat ovat lapsille tärkeitä, satuja luetaan ja kuunnellaan päivittäin. Satuviikon tapa käsitellä tarinoita on ennen kaikkea leikki, lapset leikkivät tarinaa todeksi.  

 

 

Naukion päiväkodin pihatapahtuma

 Maanantaina 13.10 vietettiin aamupäivällä koko talon yhteistä syksyistä pihatapahtumaa yhdessä Kuusankosken avoimenvarhaiskasvatuksen kanssa.  

Tapahtuman aloitti lapsille jo niin tutut ja odotetut vieraat Maukka ja Väykkä (jotka asuvat siinä sinisessä talossa korkean mäen päällä) esityksen kera. Tarina kertoi kolmesta toivomuksesta, joiden kanssa Maukka-kissalle kävi vähän hassusti. 

Pihalla oli erilaisia toiminnallisia pisteitä, joissa kierrettiin yhdessä oman aikuisen ja pienryhmän kanssa. Pihalta löytyi pentuhoitola, jossa saimme hoivata ja ruokkia pehmoeläin koiran- ja kissanpentuja.  

Liikennekaupungissa taas piti osata noudattaa liikennesääntöjä ja tarkkailla liikennettä. Temppuradalla vaadittiin tasapainoa ja konttaamistaitoja, ja taitavia liikkujia sitä pihalta löytyikin. 

Metsäpisteellä rauhoituimme kuuntelemaan ja tutkailemaan puita ja metsän ääniä. Puiden halaus oli mukavaa ja kovasti yritettiin yltääkö kädet koko puunrungon ympärille.  

Naukion vapaapalokuntalaiset tarttuivat sammutuspulloihin ja tähtäsivät tarkasti kohti lieskoja ja taltuttivat ne. “Jee tulipalo sammutettu!” kuului yhdeltä pisteeltä. Taisipa olla yksi suosikki pisteitä jopa.  

Roskarallissa ajettiin rekka-autoilla roskarallia minkä kerittiin, lajitellen ja miettien roskakuormat oikeisiin lajittelupisteisiin. Ei ollut ihan helppoa, minne menee metalli? Minne menee muovi? Siitäkin huolimatta suosikki piste! 

Tässä vain muutama piste ja lisää vielä oli! Kaikkia pisteitä ei pienryhmittäin taidettu edes ennättää kiertää, kun keskityttiin nauttimaan ja puuhailemaan kaikessa rauhassa käydyillä pisteillä.  

Lopuksi totta kai arvioimme, miten pihatapahtuma oli onnistunut ja vihreitä hymynaamoja tulikin runsain mitoin. Eli onnistunut oli! Yhdessä oli kiva puuhata ja nauttia ulkoilmasta erilaisten toimintojen äärellä. Seuraavaa pihatapahtumaa jäämme siis odottelemaan!

 

 

Tänään leivotaan!

 

Yhdessä leipominen on hauskaa puuhaa. Leipominen herättää myös lapsen kiinnostusta ruokaa kohtaan. Leipominen on paljon enemmän, kuin vain herkkujen valmistusta. Lapselle tärkeintä on yhdessä tekeminen.

Leipoessa lapselle syntyy kiinnostus ruokaan ja hän oppii monia tärkeitä asioita. Leipomisessa pitää seurata ohjeita ja toimia niiden mukaisesti. Tässä harjoitellaan myös oman vuoron odottamista ja vuorovaikutusta toisten kanssa. Leipomisessa saa käyttää kaikkia aisteja: erilaiset tuoksut, taikinan tuntu käsissä, monenlaiset maut ja visuaaliset ilmeet kuten vaahtoutuminen. Monet uudet maut ovat myös helpommin lähestyttäviä, kun on itse ollut mukana leipomassa. Lisäksi leivonnan kautta lapset oppivat käytännön matematiikkaa ja lukutaitoa, kun he mittaavat ainesosia ja seuraavat reseptiä. Leipominen on osa ruokakasvatusta sekä kädentaitoja parhaimmillaan!

Naukion päiväkodissa leivotaan niin syksyllä kuin keväälläkin ja se on ollut mieluinen päivän puuha. Tällä viikolla osa pienryhmistä leipoi muffinsseja. Tätä hetkeä odotettiin kovasti. Raaka-aineiden valinnoissa huomioidaan mahdolliset lasten allergiat. Leivontaessu ja päähine ylle ennen aloitusta ja tietenkin käsienpesu oli tärkeää. Reseptiä seurattiin tarkasti ja opeteltiin mittasuhteita: mitä tarkoittaa teelusikallinen ja desilitra? Miltä raaka-aineet näyttävät ja tuoksuvat? Jokainen lapsi pääsi vuorotellen osallistumaan eri työvaiheisiin, mutta parasta oli kuitenkin taikinan maistaminen. Lopuksi taikina muffinssivuokineen uuniin paistumaan 200 asteeseen.

Kylläpä valmiit muffinssit maistuivat hyvältä. Kotiin lähtiessä leipominen muistettiin mainita hakijalle.

Lasten ajatuksia leipomisen aikana:

"Leipominen on kivaa"

"Kivaa, kun saa maistaa"

"Maistaminen on ihan parasta"

"Tosi hyvää, saako lisää"

"Oi, oi, oi"

"Mustikkamaista"

Oppimisen alueet:

#Kielten rikas maailma

#Ilmaisun monet muodot

#Minä ja meidän yhteisömme

#Tutkin ja toimin ympäristössäni

#Kasvan, liikun ja kehityn

Laaja-alainen osaaminen:

#Ajattelu ja oppiminen

#Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

#Itsestä huolehtiminen ja arjentaidot

#Monilukutaito ja tieto-ja viestintäteknologinen osaaminen

#osallisuusjavaikuttaminen

Lepohetken tärkeys!

 Päiväkotipäivä on täynnä touhuja, oppimista ja leikkiä. Tämän kaiken vastapainona lepohetki on tärkeä osa lapsen päivää. Se tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen ja auttaa lasta jaksamaan paremmin loppupäivän.

Meidän päiväkodissa lepohetki ajoittuu lounaan jälkeen. Lapset käyvät kukin omaan sänkyyn, halutessaan ottaa mukaan tutun unirätin, pehmolelun tai muun turvaa tuovan esineen. 

Lepohetkellä huoneeseen laskeutuu rauhallinen tunnelma. Suljemme valot, soitamme rauhoittavaa musiikkia ja luemme satuja. Lapsen tarpeen mukaan aikuinen istuu vierellä, auttaa lasta unen tulossa silittäen tai pitämällä kättä lapsen päällä. Kaikki lapset eivät välttämättä nuku, mutta jokaiselle annamme mahdollisuuden levätä omalla tavallaan. Tärkeintä on hetki ilman kiirettä ja ärsykkeitä. Hereillä olevat lapset pääsevät leikkimään noin klo 13. 

Lepohetki ei ole vain fyysistä palautumista, se tukee myös lapsen tunne-elämää ja itsesäätelyä. Päivän aikana syntyneet kokemukset saavat tilaa asettua, ja monesti levon jälkeen lapset ovat iloisempia ja keskittyneempiä.

Vanhempia kannustamme tukemaan lapsen unirytmiä myös kotona. Riittävä uni ja lepo ovat keskeisiä lapsen kasvulle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. 

#kielenrikasmaailma

#ilmaisunmonetmuodot

#minäjameidänyhteisömme

#tutkinjatoiminympäristössäni

#kasvanliikunjakehityn

#ajattelujaoppiminen

#kulttuurinenosaaminen

#itsestähuolehtiminenjaarjentaidot

#osallistuminenjavaikuttaminen