Hän saapuu aamulla päiväkotiin unisin silmin vanhempiensa sylissä tai topakasti uusin juuri opituin askelin. Hän on ujo, hämmentynyt ja rohkeutta täynnä aloittamaan tämän uuden vaiheen.
Kotipesässä on jo täysi tohina kun "vanhat" konkarit jo huristelevat potkuautoilla ja leikkivät leluillaan. Kiinnostus pilkahtaa jo katseessa, mutta kädet pitävät tiukasti kiinni vanhemmasta. Hän on käynyt tutustumassa jo ehkä useamman kerran ja ehkä muistaa tuon uuden aikuisen kasvot. Tuon ihmisen joka katsoo häntä hymyillen ja kutsuu nimeltä toivottaa tervetulleeksi koko perheen. Sitten se tapahtuu, vanhemmat ojentavat hänet uuden aikuisen syliin ja eronhetki on tässä, ensimmäistä kertaa. Sydänhetki kaikille. Hän saattaa itkeä, olla hämillään, suuttua, jopa hymyillä. Kaikki tunteet ovat mahdollisia ja sallittuja. Tämä uusi aikuinen on valmis ottamaan hänet vastaan ja aloittamaan tämän päivän yhdessä. Vilkutetaan vanhemmalle ikkunasta ja sitten käydään katsomaan mitä tänään leikitään.
Päivän aikana selviämme yhdessä monesta uudesta tilanteesta, puetaan, pestään, ulkoillaan, syödään, nukutaan ja ennen kaikkea leikitään ja ollaan lähellä - yhdessä. Päivän paras hetki koittaa, kun tuttu auto kaartaa parkkipaikalle, pienen katse kirkastuu, ilon ja helpotuksen sekainen äännähdys pääsee ilmoille. Hän pääsee rakkaaseen syliin takaisin ja kaikki hyvin. Hei, hei huomiseen pikkuinen, olit super rohkea!
Uusien päivien kulkiessa ja perheen uuden arjen muotoutuessa saamme eräänä aamuna häneltä jo hymyn ja luottavaisen katseen kun pienet kädet ojentautuvat syliin pääsyyn. Kiitos pikkuinen, haluamme olla luottamuksesi arvoiset. Joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti