Lasten kanssa tiedekasvatuksessa korostuu yhdessä ihmettely ja pohdinta sekä kysymysten esittäminen. Tutkimisen taidot ovat arjen taitoja, joista hyötyy läpi elämän ja näitä taitoja voi opetella jo pienestä pitäen leikin avulla.
Pienen lapsen kanssa voi ihmetellä arjen asioita mitä kuulet, näet, haistat tai kenties maistat. Näistä voi syntyä mitä hienoimpia keskusteluja ja pohdintoja.
Metsäretket ovatkin oiva keino tutkia ympäristöä, seuraten vaikkapa muurahaisia ja näiden elämää. Havainnoida vuodenaikoja, miten ne näyttäytyvät esimerkiksi puissa.
Isompien lasten kanssa voidaan havainnoida asioita kokeilun kautta ja tästähän sitä parhaiten oppii, kun pääsee itse tekemään ja näkemään mitä tapahtuu. Tästä hyvänä esimerkkinä on Vaahterarinteen puolella Perhosten, Korien, Kissojen ja Tikkareiden lasten pienryhmissä tehdyt lumitutkimukset.
Oli jo jännää, kun ensi haettiin ulkoa lunta vateihin ja pohdittiin mitä sille lumelle oikein tapahtuu sisällä? Varmoja oltiin siitä, että se sulaa. Lunta sulatettiin ja tutkittiin mitä jäi jäljelle suodatinpussiin? Todettiin, että likaa ja ei ole hyvä idea syödä lunta! Lunta säilöttiin purkkeihin niin, että yhteen kansi tiiviisti kiinne, yksi purkki laitettiin pipon sisään ja yksi jättiin ilman kantta. Näistä teimme hypoteesin mikä sulaa hitainten ja mikä nopeinten? Ja kyllä niitä purkkeja käytiin kurkkimassa, mitä niille onkaan mahtanut tapahtua? Tästä on hyvä suunnata kohti uusia mielenkiintoisia tutkimuksia vaikkapa kevään merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti