Onko pakko kehua?

 "Ope, onko pakko kehua että on hieno vaikka se ei olis?"

Erinomainen kysymys lapselta. 

Onko meidän pakko kehua lasta, 

lapsen tapaa toimia, 

iloita jokaisesta sutusta paperilla tai kankaalla?

Varhaiskasvatuksesta hakemisen tilanne, jossa päivän toisistaan erossa

 olleet rakkaat tapaavat, on päivän tärkein kohtaaminen. 

Siinä hetkessä esitellyt piirustukset, kepit, kävyt ja kärrynpyörät 

viestittävät kaikki samaa: Näe minut! 

Siinä jokainen sana, äänensävy ja katse on merkityksellinen.

Varhaiskasvatuksessa yksi koululaiseksi kasvamisen taito on 

oman työn arvioinnin oppiminen ja kaverin työn arvostaminen. 

Niinpä se, mikä saattaa näyttää sutulta ja huonolta, 

voi olla toiselle suuren ponnistelun tulos. 

On tärkeää oppia arvostamaan jokaisen 

omaa oppimisen polkua ja tavoitteita. 

Siksikin noin hyvän kysymyksen äärelle 

kannattaa pysähtyä lasten kanssa yhdessä.

Vanhempana saa ja pitää tuntea lapsestaan ylpeyttä. 

Mutta voiko lastaan kehua liikaa 

niin kuin menneet sukupolvet ovat varoittaneet?

Jokainen tietää, että positiivinen, kannustava puhetapa ja palaute

auttavat jaksamaan, kokemaan oman tekemisen merkitykselliseksi 

ja saa ponnistelemaan tavoitteiden eteen.

Itsetunto ja käsitys omista vahvuuksista syntyy positiivisesta

 kasvatuksesta ja vuorovaikutuksesta:

- "Oletpa sinä taitava!" kertoo lapselle viestiä omista vahvuuksistaan.

- "Kyllä jaksat harjoitella hienosti!" välittää lapselle tietoa 

sinnikkyydestä ja muutoksen mahdollisuudesta.

- Kiitos, että nostit lelun paikalleen!" on viesti arkisesta 

toimijuudesta, johon lasta kannustetaan.

- "Ope kertoi, että olit auttanut kaveria." 

Kehu kannattaa kertoa

 ääneen niin, että perheessä hyvä tapa toimia huomataan. 

Se vahvistaa toimijuutta.

Kannustava palaute voi olla sanaton, sanallinen ja spontaani. 

Vihreä hymynaama tai sydänmerkki.

 Olennaista on, että palaute on aineeton.

 Ulkoiset palkinnot menettävät arvonsa nopeasti.

#varhaiskasvatus

#esiopetus