Monelle lapselle päiväkotipäivän aloitus on helppo ja luonteva, mutta toisille ero vanhemmasta voi herättää suuria tunteita. Eroahdistus ja ikävä ovat täysin luonnollinen osa lapsen kehitystä. Ne kertovat kiintymyksestä ja turvallisesta suhteesta läheiseen aikuiseen.
Eroahdistus voi näkyä monella tavalla. Lapsi saattaa itkeä, tarrautua vanhempaan, vetäytyä tai ilmaista ikäväänsä kehollisesti, kuten vatsakipuna, syömättömyytenä tai väsymyksenä. Tunteet voivat vaihdella päivästä toiseen.
Varhaiskasvatuksessa lapsen tunteet kohdataan hyväksyvästi ja rauhallisesti. Aikuinen on läsnä, nimeää tunteita ja lohduttaa: "Sinulla on ikävä äitiä/isää. Äiti/isä tulee hakemaan sinut iltapäivällä." Ennakoitava arki, tutut rutiinit ja turvallinen aikuinen auttavat lasta vähitellen rauhoittumaan.
Leikki on tärkeä keino käsitellä ikävää. Kun lapsi uppoutuu mielekkääseen tekemiseen, ikävä usein helpottaa hetkeksi.
Vanhemman rauhallinen ja luottavainen asenne tukee lasta eniten. Lyhyet, selkeät hyvästit ovat usein helpoimpia kuin pitkät, epäröivät erot. Lasta voi auttaa kertomalla etukäteen päivän kulusta ja siitä, milloin hänet tullaan hakemaan.
Pieni turvaesine, kuten pehmolelu tai valokuva voi tuoda lohtua päivän aikana. Myös avoin keskustelu varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa on tärkeää, yhdessä löydetään lapselle parhaiten sopivat keinot.
Useimmilla lapsilla eroahdistus lievenee, kun luottamus ympäristöön ja aikuisiin vahvistuu. On tärkeää muistaa, ettei lapsi ole liian herkkä tai vaikea, hän harjoittelee suurta taitoa: luottamista ja irti päästämistä.
Kun lapsi saa kokea, että ikävä on sallittua ja aikuinen pysyy rinnalla, hän oppii vähitellen, että ero on väliaikaista ja jälleennäkeminen on varmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti