Uimisesta ja sukeltamisesta (ja miten se tehdään oikein)

 

Yksi ihan parhaita asioita esikoulussa, kun lapsilta kysytään, on uimakoulu! 

Esioppilaat ovat olleet innokkaita uimareita 

ja ovat osallistuneet alkeisuimaopetukseen mielellään.  

Joka vuosi se on niin, että uimakoulu kauhistuttaa, jännittää 
mutta on sitten kuitenkin ihan parasta! 
Ja hyvä niin, sillä uimataito on kirjaimellisesti elintärkeä taito.

Uimakouluviikon oppi ei rajoitu vain uimakoulussa opittuihin 
alkeisuimataitoihin vaan samalla opimme valtavan määrän
esioppilaille muita tärkeitä taitoja:
* kuinka kuuntelen ja toimin annetun ohjeen mukaan, 
* kuinka huolehdin omista tavaroistani,
* kuinka osaan odottaa omaa vuoroa
* kuinka hyvin uskallan kokeilla jotakin, mikä ei ole minulle ihan tuttua
* kuinka uskallan turvautua vieraamman ohjaavan aikuisen apuun
* kuinka kohtelen toisia ja hyväksyn erilaisuutta
* kuinka paljon voinkaan iloita omasta tai toisen onnistumisesta!

"Niin ja sitte, anna mä kerro itte miten hyvä mä olin!"

#esiopetus

#kasvan, liikun ja kehityn

#itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

"Uimisesta ja sukeltamisesta (ja miten se tehdään oikein)

Minä osaan sukeltaa, Sophia sanoi. 

Tiedätkö sinä, millaista se on kun sukeltaa?

Hänen isoäitinsä vastasi: Tiedänhän minä. Pitää hellittää kaikesta, 

ottaa vauhtia ja sitten vain sukeltaa. 

Levien hipaisu tuntuu pitkin sääriä, ne ovat ruskeita ja vesi on kirkasta, 

ylempänä se vaalenee, ja siinä on kuplia. 

Sitten pitää vain liukua. Olla hengittämättä ja liukua, ja kääntyä ja kohota, 

tai antaa itsensä kohota. Ja sitten hengitetään ulos. 

Ja kellutaan. Ei muuta kuin kellutaan.

Ja silmät ovat koko ajan auki, sanoi Sophia.

Niin tietysti. Eihän kukaan sukella avaamatta silmiään."

(Tove Jansson. Kesäkirja 1972)